7/31/2015

Update

Heipsan,

kuinka sitä ihminen, tilanteet ja ennen kaikkea mielipiteet muuttuukaan vuodessa (onko tosiaan edellisestä julkaisusta kohta niin pitkä aika!). Lukiessani tuota ensimmäistä postaustani sivujen putsaamisen jälkeen tässä keskellä heinäkuun toiseksi viimeistä yötä aloin lievästi ilmaistuna hieman itsekriittiseksi omia ajatuksiani kohtaan ja taisin lyödä suhteellisen monta facepalmiakin sillä otsaan sattuu juuri nyt.

Ensimmäiseksi haluan korjata tuon, että olen jättänyt ykkösammattihaaveeni vain pieneksi sivuheitoksi keskelle tyhjänpäiväistä tykkään-listaa. Näytteleminen merkitsee mulle monella tasolla isoja asioita. Sori. En jaksa tässä lähteä nyt ihan niin syvälle, mutta...

Niin kauan kuin jaksan muistaa olen haaveillut näyttelijän urasta. Muistan ne monet kerrat kun pienenä tyttönä jaksoin raahata palikkalaatikkoni keskelle olohuonetta ja peittää seitsemän uutiset upeilla fanfaareilla ja tarkkaan harkituilla tanssiliikkeilläni tai taiteellisten näkemysten eriäväisyyksien selvittämiset siskoni kanssa esitettäessä Peppi Pitkätossua mummilassa. Olen aina tiennyt haluavani esiintyä suuremmalle yleisölle. 

Leikki on jatkunut läpi vuosien ( erilaisissa projekteissa ) tähän päivään asti kulminoituen kesäteatterin viimeiseen esitykseen viikon kuluttua Turun Kakolanmäellä. Vieläkään en näe loppua tälle touhulle vaikka taukoa on otettu monestakin. Heinäkuun alussa nousin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen lavalle esittämään koko pitkää näytelmää. TEAK:n en ole myöskään pyrkinyt sitten vuoden 2011, mutta en ole torpannut ajatusta kokonaan.

Mainittakoon tähän väliin, että nautin myös nykyisestä ammatistani kokkina. Kuka käskee valita vain yhden mielenkiinnon kohteen?

Sitten smoothisti toiseen kohtaan jonka haluan korjata. Nimittäin aika heikosti ja pintapuolisesti raapaisin tuolla Superdieetistä ilmoittaessani, miksi siihen ryhdyin. Taisin aika lailla kuitata sen "lihoin enkä tykännyt". Niin siis en tykännyt epävarmasta olostani ja siitä, etten enää osannut olla huoleton oma itseni. Mua kun ei koskaan ole oikein napannut olla epävarma itsestäni, niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Lihominen ei yksin ollut se asia mikä sai mut valmennukseen lähtemään, vaan se toi mukanaan paljon laiskuutta ja aikaansaamattomuutta monella elämän osa-alueella, tai toisin päin. En vieläkään osaa sanoa kumpi tuli ensin. Anyway.

 Vedin Superdieetin ja fyysistä muutoksista voin tehdä myöhemmin koosteen, mutta lähinnä se suurin muutos taisi tapahtua pääkopassa. Virtaa ja energiaa, ja ennen kaikkea tahtoa pistää asiat järjestykseen, löytyi yhtäkkiä pienen kylän verran. En tiedä osaanko vieläkään pukea asiaa oikein, mutta yritän tässä kai kertoa, että Superdieetille osallistuminen ei lähtenyt ulkonäöllisistä paineista, vaan sen aikaisesta omasta henkisestä fiiliksestä ja turhautumisesta saamattomaan olotilaan.

Jottei liian rankaksi muutu niin tiedotettakoon, että asiat rullaa nyt hyvin. Olen ollut viime vuoden syksystä tähän päivään asti erittäin kiireinen töiden ja teatterin parissa. Valmistun pian. Olen ollut muutoinkin aikaansaava. Energiatasot vaihtelee, mutta kenelläpä ei. Täyttä aikaansaamattomuutta ja laiskuuden tunnetta ei ole tullut takaisin. Vaatekokonaisuus saattaa koostua silloin tällöin lökäreistä ja vaaleanpunaisesta tuulitakista. Ei niin tarkkaa aina siis. Pysyviä asioita ovat mies ja koira, kotiosoitekin on edelleen Turussa. Vuosia on tullut mittariin jo 24 ja 25 kilahtaa tänä vuonna marraskuussa. Musa, ruoanlaitto ja matkailu on edelleenkin tosi jees!

Että sellainen päivitys ja hei, tästä jatketaan!