torstai, 17. toukokuuta 2012
keskiviikko, 16. toukokuuta 2012
Taking it easy
Tänään on kävelty jalat puhki kaupungilla etsimässä juhlavaatteita isoäidille. Käytiin shoppailun ohessa Pinellassa herkuttelemassa ja voin suositella lämmöllä kolmen aterian lounasta (alku-, pää- ja jälkiruoka). Maksaa sen 23 euroa juomineen, mutta oli kyllä äärimmäisen hyvää. Lounasmenu vaihtuu päivittäin, joten kannattaa käydä kurkkaamassa uutisia esim. Pinellan facebook-sivulta.
![]() |
| Päällä: läpikuultava tunika Gina Tricot, vyöt Lindex, korvakorut H&M, käsikoru ulkomailta ja mustat legginssit H&M (ei näy kuvassa.) |
Ei me myöskään mitään vaatteita loppujen lopuksi löydetty, joten palailin kotiin kokkaamaan myös poikaystävälleni jotain hyvää. Kermainen kanaruukku teki tehtävänsä ja tässä mä datistelen sohvalla tuon toisen ottaessa ruokalepoa.
Easy beasy keskiviikko-ilta tiedossa siis. Turun yöhön suuntaaville vinkiksi Amarillon karkkikeskiviikkojen avajaiset teemalla vaahtobileet. Sinne siis kylpemään. ;)
You got to dip it!
Varoitus: Kynsihifistelyä taas!
Innolla kokeilen nyt kaikkea uutta ja päädyin väkertämään tällaiset jääpuikkokynnet. Vai näyttääkö noi enemmän maalipurkkiin dipatuilta? Aika makeet bilekynnet, mutta kyllä tänään mietitytti käydä jatko-opinnoista sopimassa ja allekirjoittelemassa papereita näillä käsillä. Läheltä ei tietenkään yhtään niin stailit, mitä kauempana katsottuna ovat.
Mitäs mieltä te olette? Toimiiko?
Innolla kokeilen nyt kaikkea uutta ja päädyin väkertämään tällaiset jääpuikkokynnet. Vai näyttääkö noi enemmän maalipurkkiin dipatuilta? Aika makeet bilekynnet, mutta kyllä tänään mietitytti käydä jatko-opinnoista sopimassa ja allekirjoittelemassa papereita näillä käsillä. Läheltä ei tietenkään yhtään niin stailit, mitä kauempana katsottuna ovat.
Mitäs mieltä te olette? Toimiiko?
![]() |
| Kynsissä käytetty: Yves Rocher Manucure Nail Duo:n alus- ja päällyslakkaa, tumma väri Mavala Minsk 218 ja hopea kuviointilakka Oriflame Silver Lining 23449. |
lauantai, 12. toukokuuta 2012
Maybe...
Revin täällä pikkuhiljaa hiuksia päästäni tehdessäni garderoobini kartoitusta. Ensinnäkin siinä menee poikkeuksetta ikuisuus, aina. Toiseksi olen kerännyt kymmeniä vaatteita, joiden kohdalla en tiedä kallistuisinko heittämään ne kirppikselle vaiko en. Kolmanneksi, miksi musta tuntuu, että tämä kartoitus täytyy kuitenkin tehdä aina kahden viikon välein (ei sen sisältö voi muuttua niin paljon siinä ajassa?).
Juttelin jokin aika sitten ystävieni kanssa juuri siitä kuinka tyylimme muuttuivat radikaalisti nuorempina ja kestivät vain hyvin lyhyitä jaksoja. Itse näytin välillä äitini pukemalta, käytin poikien housuja tai satsasin paksuun kajaaliin sekä kirkkaan punaiseen hiusväriin. Oli upeita mekkoja tai paksuja muodottomia villapaitoja. Hiukset eivät yhtenä ajanjaksona olleet 5cm:ä pidemmät ja muutoin ylettyivät puoleen selkään. En kaihtanut mitään, mikä ei olisi kuulunut sen ajan musiikkimakuni, aatteideni tai must have-listojen muokkaamiin muotteihin.
Käytyä keskustelua jälkikäteen miettyäni, ja tuon vaatekasan kauhistelun jälkeen, olen tehnyt havainnon. Muutan edelleen tyyliäni tiuhaan, mutta ero edelliseen on nykyisin paljon huomaamattomampi. Lisäksi olen fiilis-pukeutuja. Minulle ei sovi katsoa edellisenä iltana vaatteita valmiiksi, sillä seuraavana päivänä kokonaisuus saattaa olla täysin mielialaani sopimaton. Tämän takia tuossa vaatehuoneen lattialla on nyt metrin korkuinen ehkä-kasa. Ehkä pidän niitä vielä, ehkä löydän jotain mihin yhdistää ne, ehkä kasa katoaa itsestään, tai ehkä sille pitäisi alkaa tehdä jotain...ehkä...
Ainii, näkyy tosi huonosti, mutta jos selvää saatte niin katsokaas millaiset kynnet taioin vappuna! I'm so proud of myself.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



